3 Poems by Teemu Helle Translated by Niina Pollari

---

WINGS

It’s dusk.

Somewhere beyond the clouds a plane

flies with its windows closed

so the dead don’t see what they’re giving up.

“Don’t let the kite fly too high.

It can learn to be a bird

and take you with it,”

says father to son.

At the scene of the accident, rescuers

encounter a terrible sight:

behind the open windows

an empty passenger cabin,

the fuzzy speakers playing

a blackbird song.

SIIVET

On hämärää.

Jossakin pilvien takana lentokone 

lentää suljetuin ikkunaluukuin 

etteivät kuolleet näe mistä luopuvat.

”Älä päästä leijaa liian korkealle. 

Se voi oppia linnuksi

ja viedä sinut mukanaan”,

isä sanoo pojalle.

Onnettomuuspaikalla pelastajia

odottaa karmea näky:

avointen ikkunaluukkujen takana

tyhjä matkustamo,

rätisevistä kaiuttimista kuuluu

mustarastaiden laulu.

---

WHISTLER’S MOTHER

had never lost a staring contest

and wasn’t about to begin now,

when her opponent was Death.

They’d sat like this, nose to nose,

for going on two weeks,

and for the first time the challenger

had begun to consider losing.

“James, get your painting things and witness

to the future generations of the world

that Death can be overthrown.”

Whistler’s mother held in her hands

a peace dove, dead.

The best aid in a world

that still believed in angels.

WHISTLERIN ÄITI

ei ollut koskaan hävinnyt tuijotuskilpailua

eikä aikonut hävitä nytkään, 

vaikka vastassa oli Kuolema. 

He olivat istuneet näin, nokikkain

jo toista viikkoa putkeen,

ja ensimmäistä kertaa vastustaja 

oli alkanut ajatella häviämistä.

”James, hae maalaustarvikkeesi ja todista

maailman jälkipolville, 

että Kuoleman voi kukistaa.”

Whistlerin äiti piteli käsissään

kuollutta rauhankyyhkyä.

Se oli paras apuväline maailmassa,

jossa vielä uskottiin enkeleihin.

---

HYPERTHYMESIA – Charles Simic in memoriam

I asked for your earliest childhood memory, and your face

brightened. Maybe the meeting wouldn’t go as wrong

as I’d feared. You gave a long answer, contemplated

whether your memories were false, stolen from someone.

What about yours, you asked, and now the whole house was awake.

I didn’t have to think for long: Marie Antoinette 

smiled, bouncing me on her knee, when they came

to bring her to the beheading platform. At night from the dungeon window

I saw the executioner’s son using her head as a football.

I was released only once I’d grown sufficiently large.

I will never forget it, it’s my earliest memory.

HYPERTHYMESIA – Charles Simic in memoriam

Kysyin, mikä on varhaisin lapsuusmuistosi, ja kasvosi

valaistuivat. Ehkei tapaaminen menisikään pieleen

kuten olin pelännyt. Vastasit pitkästi, pohdiskelit

olivatko muistosi valemuistoja, joltakin varastettuja.

Entä sinun, kysyit, ja nyt koko talo oli jo hereillä.

Minun ei tarvinnut miettiä pitkään: Marie Antoinette

hymyili, hyppyytti minua polvellaan, kun ne tulivat

hakemaan mestauslavalle. Illalla näin tyrmän ikkunasta

pyövelin pojan käyttävän hänen päätään jalkapallona.

Vapauduin sieltä vasta kasvettuani tarpeeksi isoksi.

Sitä en unohda koskaan, se on varhaisin muistoni.

---

Teemu Helle (b. 1982) is a Finnish poet and the author of seven collections of poetry. Work in translation can be found in Modern Poetry in Translation, EuropeNow, and Vittles.

Niina Pollari is a poet and Finnish translator. She is the author of the poetry collections Path of Totality and Dead Horse, and the translator of Tytti Heikkinen’s The Warmth of the Taxidermied Animal.

---

19 March 2024